Lapsiperheiden hyvinvointi

Olen monilapsisen perheen isä. Arvostan toimivaa koulupolkua ja terveydenhoitoa. Nämä ovat asioita, joihin on myös jatkossa panostettava. Olen seurannut läheltä erityislapsiperheiden arkea, ja olenkin huolissani erityislasten tilanteesta. Heille on luotava tarvittavat edellytykset, jotta myös he voivat saada omasta elämästään kaiken mahdollisen irti.

Omaishoitojärjestelmä on tullut tutuksi äitini pitkäaikaisen muistisairauden vuoksi. On kuitenkin muistettava, että omaishoitajana toimitaan myös nuoremmille ihmisille. Omaishoitoon tulee jatkossakin panostaa ja järjestelmän kehitysmahdollisuuksia on mietittävä. Pystyn samaistumaan moniin haasteisiin omien kokemusteni takia. Erilaiset haastavat tilanteet kuormittavat ja niissä olevat ovat jaksamisensa äärirajoilla. Kansanedustajana näkisin järkevänä, että omaishoidon tuki olisi verovapaata ja siihen tehtäisiin merkittävä korotus.

Lapsi kotona

Työssäni olen valitettavasti joutunut kohtaamaan syrjäytyneitä nuoria. Koenkin, että kodin merkitys lapsen kehitykselle on kiistaton. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsensa hyvinvoinnista. Vastuu on kannettava kasvattamalla lasta, ohjaamalla häntä hyvään ja antamalla hänelle aikaansa.

Vanhemmuus on parhaimmillaan läsnäoloa ja aitoa välittämistä – kiinnostusta lapsen elämässä tapahtuviin asioihin. Yhteiskunnan onkin taattava riittävä tuki ja apu niille vanhemmille, joilla on elämässä haasteita.

Kansanedustajana haluaisin luoda järjestelmän, joka mahdollistaa nopean terapiaan pääsyn matalalla kynnyksellä. Terapiaan pääsyä ei pidä joutua jonottamaan.

Lapsi koulussa

Kodin ohella myös koulun merkitys on suuri lapsen kasvun kannalta. Koulupolun onkin oltava jokaiselle turvallinen. Siksi kiusaamiselle on oltava ehdoton nollatoleranssi.

Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus oppimiseen, siksi tarvittava tuki on taattava sitä tarvitseville. Inkluusio ei ikävä kyllä toimi olemassa olevilla resursseilla. Erityisluokista luopuminen inkluusion nimissä ei ole järkevää, koska moni vahvaa tukea tarvitseva oppilas jää suuressa ryhmässä vaille riittävää tukea. Jos esimerkiksi neurologisista syistä rauhallista oppimisympäristöä tarvitseva lapsi alkaa oirehtia isossa ryhmässä, hän harvoin tuntee kuuluvansa porukkaan.

Inkluusion idea on, että oppilas tuntee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi, ja että hän tuntee voivansa vaikuttaa porukkansa asioihin. Eihän tämä toteudu, jos rauhaa tarvitseva lapsi alkaa käyttäytyä tavalla, jota luokkakaverit eivät voi ymmärtää. Se johtaa vain yksinäisyyteen.

Kansanedustajana haluaisin viedä poliisin takaisin kouluihin ennalta estävässä tarkoituksessa. Silloin lapsen olisi helpompi lähestyä poliisia elämänsä varrella.

Haluaisin viedä poliisin myös sosiaaliseen mediaan näkyvämmin keskustelemaan nuorten kanssa.